VUSUMNOTFO -informaatiopakettia harjotteluorganisaatiostani ! :)

Tervehdys Vusumnotfosta Ngoninista!

Tällä informatiivisella tarinatuokiolla kerron vähän yksityiskohtaisemmin harjoitteluorganisaatiostani Vusumnotfosta.

Osallistuin siis Kathy Gaun luennolle Suomessa ensimmäisen kouluvuoteni aikana ja häkellyin työstä jota hän kertoi tekevänsä. Halusin siltä istumalta lähteä Swazimaahan harjoitteluun, mutta täytyipä odottaa vielä 1,5 vuotta. Mieli ei kuitenkaan muuttunut, ja täällä sitä nyt ollaan! Kathyllä on saksalais-skandinaaviset sukujuuret Amerikassa ja Diakin luentovierailun aikana yksi Kathyn lempiaktiviteeteista oli hiihto! ;) Kathy Gau oli alun perin Swazimaassa Amerikkalaisena peacecorps-vapaaehtoisena. Monien mutkien kautta hän päätyi jäämään Swazimaahan pysyvästi. Kathyn 20-vuotias tytär kasvoi Swazimaassa ja lähti tänä syksynä Amerikkaan opiskelemaan eläinlääketiedettä yliopistoon. Kathy sen sijaan on juurtunut iäksi Swazimaahan!

Siispä asiaan.

Harjoittelupaikkani sijaitsee pohjois-Swazimaassa Hhohhon alueella ja Vusumnotfon toimisto ja asuintalomme Ngoninissa, yhdessä Hohhon pienemmistä yhteisöistä. Vusumnotfo on yhteisölähtöinen voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka perusti 18 yhteisön päämiehet/johtajat yhdessä Kathy Gaun kanssa. Pitkittyneen kuivakauden ja ruokajakeluiden jälkeen, paikallisten ruoansaanti oli täysin riippuvainen ulkoisista lähteistä. Kun kuivakausi päättyi, jokaiselle kotitaloudelle jaettiin säkillinen maissinsiemeniä, sillä ehdolla että sadonkorjuun jälkeen he palauttaisivat säkin maissia takaisin. Kun yli 90% kotitalouksista palauttivat maissisäkillisen, yhteisön johtajat kutsuttiin koolle päättämään mitä rahoilla tehtäisiin. Lopulta he jakoivat yhteisen vision yhteisöjen omista kyvyistä parantaa heidän sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristöekologisia olojaan, ja halun ryhtyä töihin omien asuinalueidensa elinolojen parantamiseksi. Myydyistä maissisäkeistä saaduilla rahoilla luotiin pohja Vusumnotfolle. Vusumnotfo tarkoittaa talouden uudelleenkäynnistämistä.

Ja mistä nämä yhteisöt muodostuvat? Jokainen yhteisö on jaettu tiettyyn määrään Sigodzeja, joista kukin sisältää tietyn määrän koteja. Jokaisella yhteisöllä on oma johtaja ja Umphakatsi-niminen hallitus, ehkä samankaltainen ajatus kun pienissä kunnissa Suomessa? Jokaisessa kodissa voi olla yksi tai useampi kotitalous, tarkoittaen että suurperheet saattavat jakaa saman kotitalon mutta eri keittiöt eli kotitaloudet. Maaseudun Swazimaassa on hyvin yleistä että samassa kodissa asuu isoäiti ja isoisä, heidän lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Myös sisaret ja veljet perheineen saattavat asua samassa kodissa. Suurperheessa ydinperheillä saattaa kuitenkin olla omat kotitaloudet, mikä tarkoittaa jos yhden perheen äiti käy kaupassa ostamassa ruokaa hänen odotetaan ostavan vain omalle ydinperheelleen. Taloudellisissa asioissa on tavallista että lapset ja lapsenlapset tukevat isovanhempiaan. Jokaisessa kotitalossa on yksi kodin päämies, kenen titteli säilyy myös kuoleman jälkeen. Kotitalossa on aina myös yksi vastuuhenkilö, kenen titteli muuttuu tilanteiden mukaan. Mikäli kodissa asuu miespuolinen henkilö, vastuussa on aina mies.  Asuintaloissa, joissa on kerralla useampi kotitalous kodin vastuuhenkilön titteli herättää herkästi riitoja perheenjäsenten välillä.

Tänä päivänä Vusumnotfo on koulutus ja tuki-organisaatio näille 18 yhteisölle, keskittyen lasten elinolojen parantamiseen työskentelemällä läheisesti perheiden ja koulujen kanssa. Vusumnotfon toiminnan tarkoituksena on parantaa lasten kehityksellisiä ja koulutuksellisia mahdollisuuksia toimialueellaan ja auttaa yhteisöjä auttamaan lapsiaan saavuttamaan täyden potentiaalinsa. Tavoitteidensa toteutumiseksi Vusumnotfo pyörittää kolmea pääohjelmaa: Homestead Development Programme (kotitalouksien kehittämiseksi ja tukemiseksi), Early Childhood Development and Education Program (Lasten varhaiskasvatuksen ja varhaisen kehityksen tukemiseksi) and Civic Development Programme (Kansalaistoiminnan kehittäminen lasten asuinyhteisöissä).

Kotitalouksia tuetaan motivoimalla ja vahvistamalla aikuisten perheenjäsenten taitoja mahdollistaa lapselle heidän tärkeimmät ravitsemukselliset ja taloudelliset tarpeensa. Pääaktiviteetteja ovat koulutukset pienviljelystä ja rahan säästämisestä ja lainaamisesta. Koulutuksiin osallistuvat henkilöt  laativat ja toteuttavat itse suunnitelman sovittaen sen omiin elinoloihinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa soveltuvaksi. Näin he voivat jakaa opittuja taitoja myös muille suurperheensä jäsenille.

Lasten asuinyhteisöjä tuetaan rohkaisemalla yhteisön jäseniä toimimaan esi-ja peruskoulujen mahdollisuuksien ja rakennuksien kehittämiseksi. Tämä tehdään kouluttamalla toimikuntia ja tarjoamalla heille järjestelmällistä tukea jokaiseen yritykseen kehittää yhteisökouluja, kouluttamalla hygieniaosaajia ja tukemalla heitä työssään, sekä keräämällä tarvittavia tietoja yhteisöistä ja jakamalla niitä vuosittain yhteisöjen johtajille.

Varhaiskasvatus—ohjelma tukee esikouluja lisäämällä yhteisöjen tieto-taitoa varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta. Vusumnotfo työskentelee esikouluopettajien kanssa vahvistaakseen heidän taitojaan tarjota kestävää ja tasokasta esikouluopetusta kaikissa 18 yhteisössä. Ohjelma tarjoaa koulutusta esikouluopettajille ja tietoa lapsen varhaiskasvatuksen ja kehityksen peruskäsitteistä yhteisön jäsenille. Yhteisön jäsenet voivat käyttää tätä tietoa sen mukaan kuin heidän omat resurssit sen sallivat. Lähtökohtana on että hyvä vanhemmuus ei tarvitse vaurautta, vaan taitoa kasvattaa lapsi niissä elinoloissa joissa ollaan. 

Growing Children Straight and Strong ("Lasten kasvattaminen suoriksi ja vahvoiksi") –koulutusten tarkoitus on tukea vanhempia lasten varhaiskasvatuksessa ja auttaa heitä kehittämään taitojaan vanhempana, kuin myös lisätä heidän ymmärrystään lastensa tarpeista. Vanhempia muistutetaan että jonakin päivänä lapset joita he nyt kasvattavat pitävät käsissään enemmän voimavarjoja kuin vanhempansa ja ottavat vastuun vanhemmistaan. Tärkeimpiä asioita, joita Vusumnotfo painottaa lasten kasvatuksessa on väkivallan korvaaminen kestävämmillä lasten oppimista tukevilla ratkaisuilla. Vusumnotfo järjestää kursseja useampia vuodessa ja kurssilaiset tapaavat vähintään kerran kuussa kolmen päivän mittaisella työpajalla, jonka kouluttajina toimivat Vusumnotfon työntekijät sekä esikouluopettajat. Kurssia varten on laadittu useamman yhteistyötahon kesken ohjekirja.

  

 

Yksi projekti jolla Vusumnotfo tarttuu lasten aggressiivisuuteen ja sen purkautumiseen väkivaltana on eläintenhoito-projekti. On tavallista että lapset viskoo kiviä päin mitä tahansa eläimiä Swazimaassa, mutta tämän projektin avulla pyritään opettamaan lasta näyttämään myötätuntoa ja hellyyttä eläimiä kohtaan, jonka kautta myös toisiaan. Lapsilta kysytään miltä tuntuisi jos heitä itseään heiteltäisiin kivillä, jonka kautta he alkavat pohtia miltä se tuntuu toisesta. Tässä palanen meidän pienestä kotieläinfarmista:

Toinen huomion arvoinen projekti on Vusumnotfon kirjasto, joka on aukeamassa tammikuussa. Kirjastoa alkoi rakentaa peacecorps –vapaaehtoiset ja sitä jatkaa nyt uudet vapaaehtoiset ja Derrick. Autan itsekin aina kun ehdin. Kirjastossa on jo paljon lastenkirjoja, jotka Sikhumbuzo ja Derrick on numeroinut. Nyt luodaan tietokoneelle lista kaikista kirjoista teemoittain, sekä  viivakoodilaitteella otetaan viivakoodit ylös. Näppärää! Amerikasta lähetetään todennäköisesti jonkinlaisia kirjastokortteja tai sitten luodaan ne itse. Kaikki kirjat on käytettyjä lahjoituksia ”Books of Africa” –nimiselle organisaatiolle. Kun kirjasto on valmis esikouluopettajat saavat lainata kirjoja kouluilleen.

Pauliinan kanssa vietettiin yksi lauantaipäivä tehden värejä. Oli ihan supersiistiä oppia miten voi itse tehdä vesivärejä, kasvomaaleja, muovailuvahaa ja mikrossa nousevaa väriä. Esikoulujen resurssit on pienet, ja lähes kaikki materiaalit mitä niillä käytetään on meillä Vusumnotfolla kierrätettyä, joten näitä taitoja jaettiin esikouluopettajille mun synttäripäivänä!  

JA SYNTTÄRI-KASVOMAALAUKSIA JA KIVAA !

Harjoitteluohjaajani Kathy iski oikeaan poskeen kun poseerasin kuvaa varten :D

Synttäririemua Vusumnotfon tiimin ja esikouluopettajien kanssa!

Suomi-tiimin toinen puolisko Pauliina & Swazimaan yliopiston opiskelija-harjoittelija Phumelele :)

Hyökättiin Sikhumbuzon kimppuun futistreenien jälkeen ja nyt se nauro liikaa tarkkaa kuvaa varten!

                           

                                            Kakku: TANSSI TYTTÖ TANSSI !

Että tällaisia juttuja tapahtuu meillä Vusumnotfossa pohjois-Swazimaassa! Elämä on todellista, sekä ratkiriemukasta että välillä surullista. Parasta täällä on ihmiset, tämä ihana pieni perhe johon mut on otette lämmöllä sisään. Kiitollinen joka hetkestä!

Nyt kun on taas yksi vaikealukuinen tietopaketti kirjoitettu, niin seuraavaksi pääsenkin jo itse asiaan omasta työstäni kahdella hyvin vastakohtaisella esikoululla! Kiitos jos jaksoit loppuun saakka ja kuulemiin! <3

-Niina Namaganda-

Intensiivikurssi: Katastrofaalisesta aloitusesta menestyksekkääseen päätökseen.

VAROITUS: Seuraa pitkä avautuminen intensiivisestä kurssista kuvineen. Jatka omalla vastuullasi.

 

TEORIAVIIKKO MBABANESSA:

Osallistuin Swazimaassa 23.9. -3.10. kaksi viikkoa kestävälle intensiivikurssille. Kurssi järjestettiin yhteistyössä kolmen Suomalaisen ammattikorkeakoulun; Diakin, Turun AMK:n ja Satakunnan AMK:n, sekä Zambian, Botswanan ja Swazimaan yliopistojen välillä. Ensimmäinen osuus järjestettiin Mbabanessa ja toinen osuus mun Swazimaan kotikylässä Ngoninissa, yhteistyössä mun harjoitteluorganisaation Vusumnotfon kanssa. Ilokseni sain siis edustaa sekä Diakia että Vusumnotfoa. Mbabanessa järjestetylle teoriaosuudelle osallistui kaikki suomalaiset Diakin ja Turun AMK:n opiskelija-harjoittelijat, ja meistä kenttätyöhön pääsi vain murto-osa. Swazimaan yliopistosta kurssille osallistui noin 10 opiskelijaa, Zambiasta ja Botswanasta molemmista kaksi. Suomesta tuli 7 opettajaa, Zambiasta ja Botswanasta yksi, Swazimaasta muutama.

Teoriakurssin aikana nukuin Thokozan konferenssitiloissa Zambiasta, Botswanasta ja Swazimaasta tulleiden osallistujien kanssa. Sain nukkua ja syödä kolme ruokaa päivässä ilmaseks, koska tulin Vusumnotfon tiimin kanssa, onnekas persaukinen minä! Jaoin huoneen aivan ihanan Zambialaisen tytön Maureenin kanssa.

 

Alusta asti kurssi tuntui tosi sekavalta. Muutamaa mielenkiintoista luentoa lukuun ottamatta, kuten ihanan Botswanan opettajan luento Ubuntun merkityksestä perheistä puhuttaessa, opettajat luennoi hyvinvoinnista, Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä ja lastensuojelusta, onnellisuudesta, perhekeskuksista, kestävästä kehityksestä… ym ym. kaikesta sekaisin ilman punaista lankaa´ja usein huonolla englanninkielen taidolla. Kun mun harjoitteluohjaaja Kathy tuli torstaina pitämään luennon Vusumnotfosta, meille kaikille äkkiä aukesi koko intensiivikurssin idea: Suunnitella ja toteuttaa tutkimus Kandwandwen yhteisössä lähellä Ngoninia, aiheesta perheväkivalta. Tätä ennen meille ei oltu edes mainittu kyseistä sanaa, saati pidetty luentoa aiheesta.

Koska perheväkivalta on hyvin sensitiivinen aihe, joka täytyy ajaa sisään oikein, jotta perheenjäsenet olisivat valmiita vastaamaan meidän kysymyksiin, koko viikon olis pitänyt jollain tavalla linkittyä kyseiseen aiheeseen ja antaa meille eväitä tehdä kyseinen tutkimus. Sen sijaan kurssi kantoi nimeä (huonosti suomennettuna) ”Erilaiset perherakenteet ja perhetyö –Ihmisoikeus-lähtöinen lähestymistapa arvioimaan perhetyön toimintamalleja, osallisuutta ja voimaannuttamista”. Mielenkiintoinen aihe sinänsä, mutta ei mitään tekemistä toteutettavan tutkimuksen kanssa. No, Kathyn luennosta huolimatta opettajat jatkoi samalla linjalla ja perjantaina alettiin muodostaa kysymyksiä tutkimuslomakkeeseen. Lounaan jälkeen meidän käsiin heitettiin paperi, missä ei mainittu sanallakaan aihetta perheväkivalta. Sen sijaan saatiin (opettajien mielestä) valmis tutkimuslomake, jossa mitattiin ihmisten onnellisuutta. Muun muassa se sisälsi tällaisia kysymyksiä;

Arvioi asteikolla 1-10,
Kuinka tyytyväinen olet perheenjäseniisi? Kuinka tyytyväinen olet kotiisi? Tunnetko olosi joskus yksinäiseksi? Kuinka tyytyväiseksi tai tyytymättömäksi tunnet olosi näinä päivinä? Ajattele kaikkia tavoitteitasi, kuinka menestyksekkäästi olet saavuttanut kaiken minkä olet halunnut tähänastisessa elämässäsi? Paras kaikista oli kuitenkin, ”Jotkut ihmiset ovat saavuttaneet kaiken minkä ovat halunneet, mutta eivät tunne oloaan hyväksi. On myös ihmisiä, jotka haluaisivat paljon enemmän kuin ovat saavuttaneet, mutta tuntevat olonsa silti hyväksi. Entäpä sinä?”

Olisi ollut todella noloa ja epäeettistä mennä kysymään tällaisia kysymyksiä perheiltä ketkä asuu maaseudun Swazimaassa savimajoissa, usein huonojen kulkuyhteyksien päässä (kuten vuorilla) ja kantaa päivittäin vettä pitkiä matkoja, yrittää tehdä rahaa lähettääkseen lapsensa kouluun ja naisilta, jotka käyttävät koko päivänsä tunnit kokatakseen kaikille lapsillensa ruokaa. Sen lisäksi että ihmiset olis olleet todella hämmentyneitä näistä kysymyksistä, he olis todennäkösesti myös tunteneet olonsa huonommaksi ja odottaneet meiltä kuuta taivaalta -että tultiin tekemään tutkimus jotta voidaan sitten antaa heille kaikki ne asiat mitä he eivät ole saavuttaneet.

Opettajat teki just samanlaisen mokan mitä suurin osa tällaisista projekteista tekee. Tulee maahan ja yhteisöön joka ei ole tuttu, oman valmiiksi suunnitellun visionsa kanssa siitä mitä haluaa tutkimukselta, kysymättä kertaakaan mitä yhteisö haluaa tai tarvitsee. Sitten ne luulee istuttavansa jotain mitä on kokeiltu Suomessa, maaseudun Swazimaahan. Tällainen onnellisuusmittaustutkimus on hyvinkin relevantti Suomessa, ehkä olis jossain Swazimaan pääkaupungissa myös, mutta ei todellakaan maaseudulla. Niin rankan luokan kulttuurien yhteentörmäys että hirvitti. Lisäksi Kathy oli lähettänyt teoriakurssille neljä Kandwandwen yhteisössä asuvaa poikaa, sekä kaksi Vusumnotfon työntekijää. Ensin heidät unohdettiin esitellä, myöhemmin Intialais-Swazimaalainen opettaja vähätteli heidän tieto-taitoaan, koska taustalla ei ole yliopistotutkintoa. Todellinen itsetunnonkohotuskokemus. Yritin sanoa muutamaan kertaan ääneen, että ne kuusi ihmistä on meidät ainoat ammattilaiset mitä tulee tietämykseen siitä yhteisöstä minne ollaan menossa. Kukaan muu ei ole koskaan astunut jalallakaan sinne, joten miten ne voisi tietää enemmän vaikka kuinka monta tohtorin tutkintoa takana?

Koko kurssin tarkoituksena oli että oppilaat oppii suunnittelemaan ja toteuttamaan tutkimuksen, mutta meidän oppimiskokemus jäi kuitenkin huomiotta hyvin monessa tilanteessa. Meille uskoteltiin että luodaan tutkimusta alusta saakka, mutta sen sijaan tutkimuslomake oli jo viimeistelyjä vaille suunniteltu, kunhan oppilaat luuli tekevänsä sen. Oh well, oltiin fiksumpia ja tajuttiin ettei meillä oo sen lomakkeen kanssa mitään tekemistä.

Sen sijaan oli ilo tutustua ihaniin ihmisiin, joita kurssille osallistui! Jaoin huoneen Zambialaisen Maureenin kanssa ja illat hengattiin oppilaiden kanssa kaupungilla tai jutellen mukavia ulkona. Ilmainen majoitus Thokozassa tarjosi joka aamuisen hyvin englantilaisen aamupalan ja lihaisat lounaat ja illalliset :D Vusumnotfon työntekijän Sikhumbuzon kanssa nautittiin suuresti joka illan teehetkistä, jotka venyi piiiiiitkiksi.

 

 

 

 

 

 

 

KENTTÄTYÖ PÄIVÄT NGONINISSA:

Kun tultiin perjantai-iltana Sikhumbuzon kanssa kotiin teoriaosuuden päätyttyä, oltiin ärsyyntyneitä ja lyhyt palaveri Kathyn kanssa venyi kolmetuntiseksi. Sinä aikana, hervottoman naurun lisäksi, muodostettiin uudet kysymykset ja luotiin pohja uudesta tutkimuslomakkeesta. Kathy sanoi hoitavansa opettajat, meidän apua se tarvitsi valmisteluissa. Lauantaina levättiin, nautittiin ei-englantilaista aamiaista ja tyhjennettiin kolme pulloa viiniä kurssista avautuessa. Sunnuntaina herättiin aamulla ja istuttiin toimistossa 10-18 valmistelemassa papereita.

SUNNUNTAI -OPPILAAT SAAPUU NGONINIIN:

Oppilaat saapui Ngoniniin juuri ennen pimeän tuloa, syötiin illallinen ja aloitettin palaveri saman tien. Kathy kertoi muutoksista, joihin koko opiskelijakunta reagoi erittäin positiivisesti ja näin ensimmäistä kertaa toiveikkuutta ihmisten kasvoilla. Käytiin uusi tutkimuslomake läpi, jakauduttiin kahden hengen ryhmiin ja numeroitiin ryhmät. Jokaisessa ryhmässä tuli olla SiSwatia puhuva jäsen, sillä haastattelut tehtiin SiSwatiksi. Meidän suomalaisten tehtävä oli keskittyä tarkkailemaan.

Aiemmin päivällä kodit oltiin jaettu ryhmiin, niin että jokainen ryhmä ottaa muutaman lomakkeen kerrallaan. Jokaisessa lomakkeessa luki maatalon numero ja kodin päämies. Kandwandwen yhteisö on jaettu kuuteen Sidgozi-nimiseen alueeseen. Jokainen Sidgozi pitää sisällään vaihtelevan määrän maataloja. Derrick, Sikhumbuzo ja Thumsani kävi kaksi viikkoa ennen kenttätutkimusta jokaisessa kodissa ottamassa GPS-laitteelle koordinaatit ja kysymässä;

kuka on kodin päämies? kuka on päävastuussa? onko henkilö moniavioinen? kuinka monta alaikäistä lasta kodissa asuu? montako keittiötä kodista löytyy? kuinka monta ihmistä kodissa asuu? ja kuinka monta vierailee säännöllisesti?

Nämä tiedot saattaa kuulostaa kummallisilta suomalaisen korvaan, mutta on erittäin tärkeitä huomioitavia seikkoja kun tehdään tutkimusta Swazimaassa. Keittiöiden määrä kertoo kuinka monta kotitaloutta yksi maatalo pitää sisällään. Samassa talossa saattaa asua usein äiti ja isä, heidän lapset ja lapsenlapsia, lasten täti, setä, tädin lapset, mummon kummin kaimat ja niin edelleen. Useat perheväkivaltaan liittyvät ongelmat Swazimaassa on linkittyneitä moniavioisuuteen tai toisten lapsista huolehtimiseen. Ydinperheen sijaan suurperheet, eli sukulaisten kanssa jaetut kotitaloudet on hyvin yleisiä. Ennen tutkimuksen tekoa täytyi pitää kokous Umphakatsin jäsenien, eli yhteisön johtajan ja hallituksen kanssa. He antavat luvan tutkimuksen tekemiselle. Samalla reissulla kun Vusumnotfon työntekijät kävi läpi jokaisen kodin, he myös kertoivat asukkaille että tällainen tutkimus tullaan tekemään kahden viikon kuluttua ja että aiheena on perheväkivalta. Näin ihmiset on valmiina tietoisina meidän tulosta.

Tutkimuslomake sisälsi kysymykset (jälleen huonosti englannista suomeksi käännettyinä):

1)      Mitä perheväkivalta mielestänne on? –haastateltava saa vapaasti kuvailla omaa käsitystään ja haastattelija kirjoittaa ja rastittaa elementit tunneperäisestä, fyysisestä, taloudellisesta, seksuaalisesta, muusta mistä?

2)      Käyttäen samaa määritelmää, jonka annoit aiemmassa kysymyksessä –Oletko havainnut perheväkivaltaa käytettävän a) yhteisössäsi, b) (suur)perheessäsi?

3)      Millaiset syyt tai tekijät mielestäsi ylläpitävät perheväkivaltaa yhteisössäsi? –haastateltava saa vapaasti kuvailla ja haastattelija kirjoittaa ja rastittaa sukupuolirooleihin, kulttuuriin, taloudellisiin syihin ja stressiin/turhautuneisuuteen, muuhun mihin, liittyvät tekijät.

4)      Kommunikaatio lasten kanssa. a) Missä määrin perheeseesi kuuluvat lapset puhuvat sinulle vapaasti kaikesta? b) Onko mielestäsi tärkeää, että lapset puhuvat sinulle vapaasti?
 

MAANANTAI - KENTTÄTYÖ PÄIVÄ 1:

Maanantaina lähdettiin kenttätyöhön! Kathy juoni asian niin, että vain Kyösti ja muutama muu selväjärkinen opettaja oli paikalla kun lähdettiin ja muut muutoksista kuulleet opettajat oli vielä hotelilla. Päivä oli raskas, mutta erittäin mielenkiintoinen. Tein haastatteluja Vusumnotfon työntekijän Derrickin kanssa ja ensimmäisenä päivänä tehtiin yhdeksän haastattelua. Kaikille haastatelluille annettiin ruokalipuke, jolla he saavat kevyen lounaan ja teen torstaina yhteisötapaamisessa, missä tulokset esitellään. Nälkä laski opiskelijoiden fiiliksiä puolessa välissä päivää, kuten myös säätäminen autojen kanssa ja pitkät odotukset seuraavaan kohteeseen siirtymisestä. Opettajat oli unohtanut hankkia kentälle ruokaa, ja matkalla oli vain pieniä kauppoja tyhjine hyllyineen. Opettajia oli myös lopulta kentällä liikaa, osa ottamassa valokuvia, vaikka se oli ehdottomasti kielletty kaikista mahdollisista eettisistä syistä.

Illalla kun palattiin päämajaan illalliselle, pidettiin palaveri päivän kulusta. Päätettiin, että jaetaan nyt kaikki lomakkeet valmiiksi niin että ryhmät kulkee välimatkat jalan kodista toiseen, sen sijaan että odottelee autoa.

TIISTAI -KENTTÄTYÖ PÄIVÄ 2:

Aamulla kaikki tuli syömään aamupuurot ja sitten lähdettiin kentälle. Opettajat jätettiin myös Vusumnotfolle Kathyn holhottaviksi ja vain Kyöstin tiimi tuli tiistaina ruokien kanssa autolla mukaan. Tiistaina oltiin vuoristoisemmilla alueilla ja savimajatalojen määrä lisääntyi. Ihmiset oli todella ystävällisiä, mutta ihonväri toi tilanteisiin välillä hämmennystä kun ihmiset alkoi herkästi puhumaan taloudellisista ongelmista nähdessään paljon valkoisia alueella. Päivä oli kuuma ja vaellettiin välillä pitkiä matkoja. Oli ihanaa tutustua alueeseen, sillä toinen esikoulu minne meen töihin on samalla seudulla. Tiistaipäivä oli näillä järjestelyillä muutamaa tuntia lyhyempi ja oppilaille jäi aikaa rentoutua ennen illan suunnittelupalaveria. Tiistai-iltana puhuttiin miten lähdetään työstään materiaalien analysointia, mutta meidän täytyi jättää tilaa opettajille, ketkä halusi ehdottomasti antaa ensin kaksi luentoa aiheesta.

 

 

KESKIVIIKKO -HAASTATTELUTULOKSIEN KIRJOITTAMINEN + ANALYSOINTI:



Eli keskiviikko-aamuna herättiin onnellisina turhille luennoille, antaaksemme opettajaegoille tilaa. Onnekkaat pääsi takaisin kentälle tekemään ryhmähaastattelua poliiseille ja vapaaehtoisille yhteisöterveydenhoitajille. Yhden opettajan johdolla aloitettiin analysointi Excel-lomakkeelle missä ei ollut järjen häivääkään. Lounaan jälkeen projektori heijasti seinälle jälleen valmiin analyysin prosenteista, joissa ei ollut mitään järkeä. Kukaan meistä ei ollut oppinut miten se tehdään ja lisäksi se oli vielä pielessä verratessaan vastanneita 30 miestä 96 naiseen ja tultuaan lopputulokseen että miehet ja naiset ajattelevat samalla tavalla. Vähemmän älykäskin luulis tajuavan että noissa numeroissa ei ole järkeä. Kun päästiin opettajista eroon lounaan jälkeen, jouduttiin jatkamaan työskentelyä puoleenyöhön saakka ja tekemään about kaiken alusta.  Kerttu ja minä saatiin tehtäväksemme luoda excel –taulukko kaikista vastauksista ja laskee absoluuttiset määrät ja prosentit. Meistä kumpikaan ei oo käyttänyt exceliä juuri ollenkaan aiemmin, mutta saksalaisen vieraan avustuksella, hyvä tuli ja opittiin paljon! Keskiviikko oli päivä, jolloin tuli ylitettyä itsensä useaan kertaan ja uskon että monella muullakin oli samankaltaisia fiiliksiä. Päivän päätteeksi meillä oli kasassa todella hieno materiaali, jonka takana jokainen meistä seisoi ja jota oli ilo esitellä seuraavana päivänä yhteisön jäsenille. Osa porukasta valmisti täytettyjä voileipiä ja sconsseja yhteisötapaamiseen. Kun työt oli tehty, juhlan kunniaksi grillattiin kanaa ja makkaraa.

 

Masteroitiin Kertun kanssa Excein käyttä taitomme !

DONE !

 

 

 

TORSTAI - YHTEISÖN TAPAAMINEN, TUTKIMUSTULOKSET & PALAUTE:

Torstaina heräsin aikasin ja seisoin printtaamassa papereita toimistossa klo. 7.00 - 10.30. Tulostin ei ollut parhaissa voimissaan ja meidän täytyi printata kaikille oppilaille, opettajille ja Umphakatsin jäsenille omat niput materiaaleista. Eli 53 x 16 paperia ja niputtaa ne yhteen. Kun olin päässyt printtauksessa hyvään alkuun, pyysin Maureenin ja Phumelelen apukäsiksi. Siinä on kaksi sellaista tyttöä, että voisin kantaa aina matkalaukussani mukana! Lopulta tiimi kasvoi vielä vähän ja saatiin yhteistyössä niputettua kaikki paperit.

 

 

 Muut oli jo lähtenyt Umphakatsiin, yhteisön kokouspaikkaan missä järjestettiin palautteenanto -tilaisuus. Kun päästiin vihdoin kaikkien nippujen kanssa paikalle niin aloitettiin heti. Tilaisuuden juonsi Vusumnotfon työntekijä James. Swazimaalaisten oppilaiden joukosta oli valittu esitelmien pitäjät ja jokainen puhui aina kerrallaan yhden kysymyksen tuloksista. Mun vieressä istui onneksi Maphule, yhteisössä asuva sairaanhoitaja, joka käänsi mulle suurimman osan. Itse olin edessä kymmenen suomalaisen joukossa havainnollistamassa prosentteja. Ensin noustiin kaikki ylös ja sitten Mhapule sanoi esim. 25%, jolloin 7 istui alas, yksi oli kykyssä ja kaksi ylhäällä. Näin havainnollistettiin yhteisölle kuinka monta prosenttia vastanneista vastasi tietyllä tavalla. Hyvää reisijumppaa! Swazimaan maaseudulla vessat on myös hyvin harvinaisia keksintöjä, joten sain kokea perinteisen kyykkypissan jossain tiellä, luullakseni piilossa ihmisiltä. :D

 

 

Tilaisuus päättyi kysymyksiin ja yleiseen keskusteluun ja olin iloinen kuinka ihmiset oli kiinnostuneita keskustelemaan avoimesti pitkään hiljaisuudessa eläneestä aiheesta. Tutkimus toteutettiin 126 kodissa, yhteensä 144 kodista. Pois jääneet eivät olleet kotona. Lisäksi ryhmäkeskusteluun osallistui 25 henkeä ja yksilöhaastatteluihin 9 esikouluopettajaa. 119 osallistujaa saapui Umphakatsille palautetilaisuuteen, kodeista 75% oli paikalla, mikä oli mieletön saavutus !  Lopuksi jaettiin lounasleipiä, teetä ja hedelmiä lipukkeita vastaan ja Kathyn kuuleman mukaan yhtäkään valituksen sanaa ei olla saatu, pelkästään kiitosta muun muassa siitä, että tämä tutkimus oli paikallisten mukaan ensimmäinen, jonka tuloksia he ovat itse saaneet kuulla ja kommentoida. J



 

PERJANTAI - JULKISTAMISTILAISUUS SWAZIMAAN YLIOPISTOLLA:

 

Perjantaina oli vielä tilaisuus Mbabanessa, joten pakattiin laukut ja lähdettiin bussilla Thokosaan. Tilaisuus järjestettiin yliopistolla ja siellä oli paikalla professoreita ja ministereitä. Mua ja Phumelelee haastateltiin johonkin TV:hen, harmi et unohdettiin kysyy mihin :D Alotettiin seremonia laulamalla edessä Suomen, Zambian, Botswanan ja Swazimaan kansallislaulut.  Sen jälkeen opettajat esitteli tutkimustulokset ja valitettavasti ne esitteli ne pielessä olevat väärät tulokset, joiden prosentit heittää ja tiedot on vääriä. Oma vika kun ei opi. Joukossa oli hämmentynyttä väkeä ja me haluttiin vaan hautautua maan alle. Oppilaista valittiin pienryhmät kertoon oppimastaan ja kokemastaan, se vähän pelasti tilannetta. Kuitenkin tärkeintä oli, että torstai meni hyvin ja ne ihmiset joille tutkimus on oikeasti merkittävä, sai tiedot itselleen. Villiinnyttiin ottaan kuvia ja fiilisteleen oppilaiden kanssa viimeisiä hetkiä yhdessä.

 

 

 

 

 

 

 

Perjantai-iltana maistui ansaitusti bisse ja oli aika suuremmoinen juhlafiilis että kurssi oli ohi! Joten Ngoniniin palaamisen sijasta jäätiin Sikhumbuzon kanssa Mbabaneen ja mentiin Solanis-klubille muutamien suomalaisten oppilaiden kanssa. Yötä-päivää kun oli tehnyt töitä viimesen viikon ajan, muutama lepopäivä ennen oikean harjoittelun alkua oli nannaa! <3

 

-Niina Namaganda-

PS. Tässä vielä kooste tutkimustuloksista, jos pitkän avautumisení jälkeen kiinnostaa lukea:

Mitä mielestäsi on perheväkivalta?

-          Perheväkivalta määriteltiin useimmiten tunteisiin vetoavaksi (77%) tai fyysiseksi (52%): väärinkohtelu, pettäminen, taloon lukitseminen, vaimon kieltäminen työnteolta, suulliset loukkaukset, perhekonfliktit, sukulaisten väärinkohtelu, vaimon mielipiteen sivuuttaminen, leikin kieltäminen lapsilta, lasten kurittomuus, lyöminen, ylityöllistys, tappelu

-          Taloudellinen perheväkivalta nähtiin varojen väärinkäyttönä, taloudellisen tuen antajan roolista kieltäytymisenä tai toisten ruuan varastamisena ja seksuaalinen väkivalta liitettiin raiskauksiin tai kondomin käytöstä kieltäytymiseen

-          Muita perheväkivallan muotoja oli muun muassa omaisuuden varastaminen, nälkiinnyttäminen, vanhempien vastuuntunnottomuus, ihmiskauppa, vaimon perinnön haltuunotto

Perheväkivalta yhteisössä tai perheen sisällä?

-          En halua vastata.                                    yhteisössä: 2%          kotona: 2%

-          Ei koskaan tai harvoin.                          yhteisössä: 43%        kotona: 65%

-          Ajoittain.                                                  yhteisössä: 37%        kotona: 23%

-          Usein, sitä tapahtuu säännöllisesti.    yhteisössä: 19%        kotona: 10%

 -->    Yhteisössä tapahtuvan perheväkivallan myöntäminen oli selkeästi pienemmän kynnyksen   alla kuin omassa perheessä tapahtuvan väkivallan.

Syitä ja ylläpitäjiä perheväkivallalle?

-          Suurimmat syyt perheväkivallalle nähtiin taloudellisina paineina (40%) ja stressinä (43%). Perheväkivaltaa ylläpitävät muun muassa: köyhyys, orpolapsista huolehtiminen, huumeiden käyttö, työttömyys, perustarpeiden puuttuminen, koulumaksut, taloudellinen tasapainottomuus, vaimon taloudelliset vaatimukset, hellyyden puuttuminen, kateus, suurperheissä tapahtuvat konfliktit, kommunikaation puutteellisuus, ja vuodenaikoihin liittyvät stressiajat kuten sadonkorjuukausi.

-          Sukupuoli- ja kulttuurirooleihin liittyvät syyt nähtiin muun muassa moniavioisuudessa, välinpitämättömyydessä, irtosuhteissa, itsekkyydessä, empatian ja arvostuksen puutteessa, järjestetyissä avioliitoissa, ja vanhemmuuden taitojen puutteessa. Miehet myös kokevat jäävänsä alakynteen jos nainen on koulutettu, samoin kun lapsi sanoo ääneen oman mielipiteensä. Lasten ihmisoikeudet nähdään tulevan kulttuuriin liittyvien tapojen tielle ja estävän auktoriteetin pysymisen talon päämiehellä.

Lasten kanssa kommunikointi:

-          Puhuvatko perheeseesi kuuluvat lapset sinulle avoimesti?

Ei ollenkaan: 12% Jonkin verran: 36% Paljon: 24% Todella paljon: 29%

-          Onko mielestäsi tärkeää että lapset puhuvat sinulle avoimesti?

      Kyllä: 84% Ei: 18% En tiedä: 2%