Täysiviikkoista esikouluelämää Swazimaassa!

Harjotteluni ajan olen työskennellyt kahdella toisiinsa verraten hyvin erilaisella koululla. Toinen on yksityinen keskiluokkaisten ja rikkaampien lasten koulu ja toinen pieniresurssinen yhteisökoulu. Yhteisökoulu on esikoulu ja yksityinen koulu sekä esikoulu että ala-aste. 

 

 

LOMSHIYO -yhteisöesikoulu

Kolme päivää viikossa työskentelen avustavana opettajana Lomshiyo-nimisessä yhteisössä sijaitsevalla esikoululla. Koulupäivät alkaa klo. 8 ja lähden Ngoninista aina noin 6.40. Joka päivä matkani koululle on erilainen, usein onnistun saamaan julkisen combi-kyydin vain ensimmäisen välimatkan. Saavuttuani Msumpen asemalle, alan kävellä ja liftata kyytiä. Yleensä joku nappaa mut aina kyytiin ennen kun combi saapuu paikalle ja pudottaa lähemmäs koulua. Sieltä kävelen mäen ylös ja noin 2 kilometrin mittaisen matkan esikoululle. Useimmiten oppilaita tarttuu reitiltä mukaan ja matka taittuu letkeämmin lasten leikkejä seuraillessa tai kuunnellessa tarinoita Siswatin kielellä. :P

 

Esikoulussa on  35 3-6 –vuotiasta oppilasta ja yksi esikouluopettaja Nora. Tilana toimii yksi huone, pieni varasto sekä piha. Vessaa esikoululla ei vielä ole, mutta sen rakentaminen on suunnitteilla. Koululla ei ole sähköä ja lähes kaikki käytetyt materiaalit on kierrätysmateriaaleja, joita opettajat hakevat Vusumnotfon kierrätyspisteeltä tullessaan kuukausittaisiin koulutuksiin. Kaikki maitopurkit, pullot, ylimääräset tulosteet, jogurttipurkit, munakennot, vessapaperirullat ym. mitä käytetään kotona, pestään käytön jälkeen ja kierrätetään koulujen käyttöön.  Suurimmalla osalla lapsista on reput ja kaikki kantaa mukanaan eväsboksit, muita kouluvälineitä oppilaat eivät omista. Luokassa oppilailla on omat tuolit, mutta ei pöytiä. 

Koulupäivät alkaa aina yhteislaululla ja Isä Meidän-rukouksella joka välillä toistetaan englanniksi ja välillä siswatiksi. Tämän jälkeen alkaa noin 30minuutin mittainen oppitunti, jonka aikana käsitellään aina päivän teemaa. Päivän teema on aina jokin Vusumnotfon laatimista oppimisen standardeista, joita kaikki Vusumnotfon toimialueelle kuuluvat yhteisöesikoulut seuraavat. Oppitunnin jälkeen oppilaat kantavat tuolinsa pihalle ja järjestäytyvät pienryhmiinsä. Sillä aikaa järjestämme luokassa oppimiskulmat valmiiksi. Yksi ryhmä kerrallaan menee istumaan lattialle yhteen kulmaan ja jokaisessa kulmassa on eri aktiviteetteja: taide, oppimispelit, kirjat, rakennuspalikat, toivomusleikit (koti-ja prinsessaleikkejä) ja keksi & löydä. Päivän teemasta riippuen joissain kulmissa keskitytään enemmän oppimiseen ja toisissa vapaaseen leikkiin. Kulmia kierretään noin 1,5tuntia ja yleensä kaikki ehtivät käydä jokaisessa kulmassa, aina ei. Opettajina pyritään keskittämään enemmän aikaamme niihin kulmiin joissa opitaan. Oppiminen saattaa olla esimerkiksi numeroiden tai kirjainten kirjoittamista tai maalaamista, palapelien tekoa, kuvioiden leikkaamista, ihmisten tai kotitalojen piirtämistä, laskemista ja asioiden toisistaan erottelua. Kaikki koululla käytettävät paperit on Vusumnotfon toimistosta ylijääneitä tulosteita, joiden toinen puoli on vielä käyttämätön. Esimerkiksi kaikki tuhannet ylijääneet Diakin tutkimukseen käytetyt tulosteet on nyt esikouluilla käytössä kirjoittamiseen, piirtämiseen, leikkaamiseen ja maalaamiseen. 

 

Kulmissa oon tehnyt lasten kanssa muun muassa paperilumihiutaleita. Kerran harjoiteltiin kärsivällisyyttä rakentamalla korttitaloja. Päivän teema oli tällöin ”jatka yrittämistä vaikeuksien läpi”. "Ongelmanratkaisu" -teemapäivänä esittelin oppilaille solmu-pelin ja harjoiteltiin ihmissolmun avaamista keksi&löydä -kulmassa. Peli aiheutti hankaluuksia Norallekin! :p 

Oppimiskulmien päättyessä siivotaan ja siirrytään luovan kaaoksen kautta järjestykseen tyttöjen ja poikien erillisiin jonoihin pihalle. Ennen jonoon pääsemistä meidän tarvitsee aina rauhoittaa kymmeniä riitoja kun kaikki jonottelee ja tönii toisiaan. Jonossa lauletaan käsienpesulaulu ja jompikumpi meistä opettajista auttaa käsienpesussa kaatamalla vettä kannusta. Lapset toistavat sanat ”Minä pesen käteni vedellä” samalla kun hinkkaavat kädet puhtaaksi, jotta käsienpesua ei hosuta liikaa. 

Seuraavaksi on ruokarukouksen vuoro. Ruokailun ajan lapset istuvat erilaisilla alustoilla ja yleensä hämmentävässä hiljaisuudessa. Mekin syödään samalla. Kaikilla on aina omat eväät mukana, joihin koulu on antanut rajoituksia. Ruokailun jälkeen lapset leikkivät ulkona ja aina valitut kaksi oppilasta siivoavat luokkatilan. Usein sen tosin haluaisi tehdä useampi lapsi!

Vapaan leikin jälkeen kannetaan tuolit takaisin sisään ja alkaa riimihetki. Riimejä on paljon erilaisia ja oon alkanut niitä pikkuhiljaa oppimaan! Riimeihin kuuluu aina jotakin tanssia tai liikettä. Ollaan myös luotu Noran ja yhden toisen esikouluopettajan kanssa KEHONOSA-TANSSI, josta on tullut valtava hitti meidän oppilaiden keskuudessa! Aina kaaoksen keskellä kun laitan sen biisin soimaan niin 35 päätä nyökyttää tahdissa. :D Opetin lapsille myös badubadu-leikin ja muutamia luovia leikkejä joiden aikana liikuttiin kuin eläimet, kuviot tai värit. J Päivä päättyy aina loppulauluun ja rukoukseen, sekä riimiin joka toistetaan myös aamulla. Siinä kiitetään ja toivotetaan hyvää aamua tai iltapäivää opettajille, siskoille ja veljille (kanssaopiskelijoille) ja todetaan että lähdetään rauhassa. 

 

 

Swazimaassa suurimmassa osassa kouluja rangaistaan lyömällä, mutta Vusumnotfo on kehittänyt erilaisen tavan rankaista lasta huonosta käytöksestä, kuten myös osoittaa kiitosta hyvästä. Tähän käytetään numeroituja tauluja 1-4, hymiöitä ja lasten nimikylttejä. Kun lapsi lyö tai käyttäytyy muuten väkivaltaisesti häntä pyydetään ottamaan oma nimensä ja viemään sen numero yhden kohdalle, jossa kerrotaan myös surullisella hymiöllä että käytös on ollut huonoa. Tauluun on kirjattu myös englanniksi ja siswatiksi syyt jotka johtavat lapsen nimen laitettavan tähän tauluun. Samalla tavalla erittäin positiivinen käytös johtaa lapsen nimen siirtyvän numero neljän ja iloisen hymiön kohdalle.

 

Lomshiyon koululla haastavimpia asioita on ollut löytää tapoja opettaa lapsia, jotka ei juurikaan puhu englantia. Kaikkia lapsia on kuitenkin ollut helppo lähestyä ja keinoja löytyy aina kun vain on avoin ja kärsivällinen. Nora on loistava opettaja, Kathyn mukaan parhaimpia joita Vusumnotfo on kouluttanut ja kun hakkaamisen sijaan käytetään erilaisia rangaistuskeinoja, vanhemmatkin ovat jo huomanneet kotona muutoksia lasten olemuksessa! Tosin kotona kaikki vanhemmat ei todellakaan ole vielä luopunut väkivaltaisista rangaistuksista...

 

HLANGANANI - yksityinen esikoulu

Hlanganani on yksityinen esikoulun ja peruskoulun ala-asteen kattava koulu Piggs Peakissa, Ngoninista noin 40minuutin Combi-matkan päässä sijaitsevassa pienessä kaupungissa. Kathy Gau oli mukana aloittamassa koulua hänen oman tyttärensä tullessa kouluikään. Ajatus on rakentaa Hhohon alueelle vahvaa keskiluokkaa ja kouluttaa lapsia ketkä voivat ponnistaa vahvalta koulutuspohjalta työskentelemään muun muassa opettajina. Valtion takaama koulujärjestelmä on Swazimaassa erittäin huono ja kuten jo aiemmin kerroin väkivallan käyttö rangaistuksina on yleistä. Hlanganani on toinen Piggs Peakissa sijaitsevista yksityisistä kouluista. Hlangananin koulumaksut ovat valtavat suhteessa yhteisökouluihin ja valtion kouluihin, niihin riittää varat vain keskiluokkaisilla tai rikkailla vanhemmilla. Osa Hlangananin oppilaiden vanhemmista joutuu tekemään paljon töitä saadakseen kasaan rahan koulumaksuihin. Tällä hetkellä Kathy kuuluu Hlangananin hallitukseen rahastonhoitajana ja on mukana päättämässä kaikista kouluun liittyvistä asioista. 

Työskentelen Hlangananissa kahdesti viikossa. Lähden suomalaisen kolmatta vuotta Swazimaassa asuvan Pauliinan kanssa Ngoninista aina klo. 5.30. Ollaan perillä koululla noin 6.40. Pauliina opettaa ala-asteen puolella kolmatta luokkaa. Hlangananissa oon aamupäivät esikoululla ja iltapäivisin opetan reilun kahden tunnin ajan breikkitunteja ala-asteen puolella. Hlangananin esikoulussa on kaksi luokkaa; 3-4-vuotiaat ja 5-6-vuotiaat. Molemmissa luokissa on yksi opettaja, toisessa 15 ja toisessa 12 lasta. Aamut alkaa aamupiirillä, jossa huudetaan loruja, lauletaan muun muassa Swazimaan kansallislaulu ja rukoillaan. Piirin jälkeen käydään läpi päivittäiset taidot eli lapset huutaa kuorossa numeroita, kuukausia, viikonpäiviä, värejä, muotoja, vuodenaikoja ja laulaa niihin liittyviä riimilauluja. Opetuksessa käytetään paljon papereille monistettuja tehtäviä, liitutaulua ja kotitehtäviä, joita annetaan lasten omiin tehtävävihkoihin. Resurssien puolesta esikoulussa on mahdollisuudet kaikkeen mihin Suomenkin esikouluissa. Leluja, askarteluvälineitä, palapelejä, musiikkivälineitä, nukkeja, autoja, rakennuspalikoita, televisio, maaleja, liimaa, uuni ja sähköäkin riittää! Lapsilla on jokaisella oma tuoli ja pöytä, pyyheliina, kouluvihko, penaali, eväsboksi ja opettajan kommunikaatiokirja jonka lapset antavat vanhemmilleen koulupäivän jälkeen. 

 

Mikä on turhauttavaa, nähdessään näiden kahden koulun eroavaisuudet on, että Hlangananin esikoulussa kaikkia näitä lukemattomia resursseja ei käytetä, ja Lomshiyossa Nora taas hyödyntää jokaisen materiaalin ja idean minkä saa käsiinsä. Hlangananissa lasten opetus perustuu liikaa monistepapereihin ja päivittäin tehtävät on hyvin samankaltaisia. Opettajat eivät ole tarpeeksi päteviä työssään ja  se näkyy huonona oppilaiden ja luokan johtamisena. Esimerkiksi ajatus oppimiskulmista on olemassa, mutta sitä käytetään vain harvoin iltapäivisin vapaaseen leikkimiseen. Jos oppimiskulmat olisi käytössä kuten Lomshiyon koululla, opettajalla olisi aikaa keskittyä pienryhmä kerrallaan esimerkiksi monistetehtävien tekemiseen, sen sijaan että nyt opettajan aika opettaa yksilöllisesti on hyvin vähäistä. Samoin yhteislauluhetkillä mukana laulamisen sijaan opettajat laittavat lapset rinkiin laulamaan ja ovat itse hiljaa. Esikoulussa tämän kaltainen opetustapa ei toimi, sen sijaan opettajan on annettava itsestään ainakin 110% nähdäkseen lasten antavan 100%. Puutteet esikoulussa on koulun rehtorin ja Kathyn tiedossa, ja tehtäväni apuopettajan roolin lisäksi on poimia ongelmakohtia ja tuoda mahdollisia kehitysideoita, joita opettajien kanssa aletaan ajaan sisään. Pidin muutamana päivänä esikoululla tanssi- ja liikeharjotuksia, pyrkiäkseni innostamaan lapsia luovuuteen, mitä opettajat ei osaa vaalia. Syynä on myös se, että opettajat opettaa niinkuin heitä on opetettu ja valtion kouluista valmistuneina se opetustapa ei ole paras mahdollinen. Alun hitaan lämpenemisen jälkeen lapsilta alkoi irrota hyviä juttuja tanssi- ja liikeharjoitusten aikana. Päätettiin sessio breikaten ja Supersankari-ringissä moni näytti jo täysin vapaasti omia taitojaan!

Viime viikolla teemana oli variksenpelätin(miksi !!???) ja tarkoitus oli että vien muovailuvahaa ja muotoillaan niistä keppejä ja kiviä mausteena käyttäen variksenpelättimiä. Kun pääsin koululle muovailuvaha osottautui liian tahmeaksi ja jouduin lennosta keksimään jotain uutta. Löysin tyhjiä vessapaperirullia ja munakennoja, lisäksi maaleja ja ulkoa lehtiä. Lopputulos oli aika hauskanlainen!

Vietän Hlangananin koululla tiistait pienempien luokassa ja keskiviikot isompien. Kun juteltiin pienten kanssa joulusta ja kysyttiin mikä on jouluna tärkeää, niin tuli kuorossa huuto: LAHJAT! Kysyin mitä muita jouluperinteitä niillä on, mutta en koskaan saanut muuta vastausta kun avata lahjoja :D Lahjatoivomuksiin sain kuitenkin pitkän litannian: karkkia, kakkuja, sipsejä, ranskiksia, lentokone, spiderman, suklaata, kello, vaatteita, lisää karkkia.... hahaha kuulostaako tutulta? :D Hlangananin lapset on kasvanut kulutuskulttuurin ympärillä. Ongelmat on hyvin erilaisia kuin mitä yhteisöissä asuvilla lapsille. Moni Hlangananin lapsista jää kotona vaille huomiota ja on tottunut siihen että vanhemmat ostaa asioita, ja se saattaa olla ainoa tapa jolla vanhempi osoittaa rakkautta lasta kohtaan. Osa lapsista on jäänyt vanhempien uran jalkoihin ja jotkin vanhemmista on jopa todenneet että on koulun ja opettajien velvollisuus kasvattaa lapsi, ei heidän.

Lapset molemmilla kouluilla ovat omilla hyvin erilaisilla tavoillaan ihastuttavia. On kuitenkin hämmästyttävää kuinka eri lailla kasvatettuja lapsia näen viikottain. Välillä elintasoerojen näkeminen niin läheltä on shokeeraavaa ja turhauttavaa. On myös harmillista tietää että erittäin loistavasti jo nyt Lomshiyon esikoulussa menestyvät 3-vuotiaat joutuvat kouluun mennessään huonoon valtion kouluun, joka saattaa olla tappi heidän oppimiselleen. Mutta esikoululla on onneksi valtavan suuri merkitys siihen miten lapsen opinnot jatkuvat. Jos varhaiskasvatus osataan hoitaa kunnolla ja lapsi pääsee sille luovuuden tasolle johon on kykenevä, toisinsanoen saavuttaa täyden potentiaalinsa, niin ollaan jo erittäin hyvällä tiellä. 

                                         "Jokaisen lapsen tarina ansaitsee onnellisen lopun"

                                                                                                     -Niina Namaganda-

  PS. Seuraavassa postauksessa breikkaillaan ja juhlitaan valmistujaisia!